Jaarlin Poikien musta-oranssin lieskalipun historiaa kuvaa parhaiten sen suunnittelijan ja piirtäjän Ilmari Tapiovaaran omat sanat:

Jaarlin Pikien toiminta kehittyi ilman suurempaa taloudellista kitkaa, sillä vaatimukset olivat kohtuulliset. Telttoja ostettiin ja leirikttiön välineet saatiin myös haalituksi. Tällöin oli aika kuroittaa seuraavaan tavoitteeseen, lippuun, Tegdyn päätöksen seurauksena oli muistaakseni partiohuivien järjestäminen Raatihuoneella sen merkeissä. Huiveista saatu tuloa siirsi kapulan minulle. Sain tehtäväkseni suunnitella lipun. Se oli suuri kunnia ja ilo.

Tuohon aikaan 30-luvun alussa, ikäisteme mieliä kiehtoi Ateenalaisten laulun henki. Lippu ei kuvasta silti sotaista mieltä vaan noudattaa vain heraldiikassa tunnettua käsittelytapaa. Eihän silloin ollut nähtävänä muita esikuvia. Jaarlin Poiien merkki jaarlin miekka kilpikentässä oli jo peräisin järjestön perustamisesta saakka. Lieskat lipussa kuvaavat koettelemuksia, joiden tulessa totuuden miekka karaistuu. Tangon kärki taas kuvaa paikkakuntaa ja Jaarlin linnaa.

Kangas ja ompeluaineet muistikuvani mukaan hankittiin parhaista saatavissa olevista aineista ja tilattiin Sveitsistä. Ikuisesti varma tukijärjestö – Äidit – neuloivat lipun ja Huhdan Puusepäntehdas teki ja lahjoitti tangon ja sen kärkikappaleen.

Yrjönpäivänä oli kaikkien Jaarlin Poikien sydän pakahtua ylpeydestä. Olimme lippukunta, jolla oli oma lippu. Sitä seuraavat tunsivat rakentaneensa osaltaan jotakin – he olivat olleet rakentamassa tämän kiinteän joukon toveruutta, yhteistyöhenkeä, sen rakkautta luontoon ja omaan maahan.

JaPo 1967-5